Hyi kamala kun eilen piti pudota korkialta ja kovaa hetkeksi.

Siis sitä paniikkia ei pysty sanoin kuvailemaan..

Yritän kuitenkin..

Tulin kotiin töistä ja ukko ei ollut kotona. hallilla niinkuin yleensä. Eilen oli nyt sit jättäny työpaikkansa, kun alottaa ens viikolla uudessa paikassa. saa ny vähä pitää lomaa ja se on ookoo mun puolesta.

Olin siinä sit koneella ja siivosin sitä aikani kuluksi kun oli jo sen aika. eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun mun eteen tuli yhtäkkiä mesekeskusteluita. mä olin että woot, ei nää oo kyl mun omia että mitäs.. no okei mä tiiän että tein väärin kun luin ne mutta, miks on ylipäätään tallentanu ne sinne???

huoh.. no ensin sieltä tuli vastaan ukon ex hoito, oikea takiainen. kulta oli sille rupatellut sinä iltana kun mä oon ollu äidin kans vähä maistelemassa porukoilla ja ukolla oli kavereita meillä. kulta oli niin selvästi flirtannu ja ehdotellu, ja sivuuttanu aina kysymykset tältä exältä että miten meillä menee? että tää lutka kyl yritti kysellä et onko kaikki meillä hyvin. lopulta oli puhelinnumerot vaihdettu ja tekstinä että kulta: "joo anna sä numeros niin mä voin soittaa ettei tuo hellapoliisi saa kilareita sitte, olis kyl tosi kiva nähä.. mm ;)" ja lutka: "joo mun numero on ****** ja soittele niin nähää jossain :)" ja kaikkea muuta.. se pudotti mun niin alas. siis se paniikki mikä muhun iski että mitä helvettiä.. tämäkö on se nainen jonka kans kulta viestittelee iltaisin, onko ne nähny? mitä on tapahtunu näiden välillä? enkö oo tehny kultaani onnelliseksi? mitä tää tarkottaa? .. mun kädet tärisi ja se pelko että mun mieheni olis tehny jotain mun selän takana.... ei helvetti.. samaan aikaan kun tutkin lisää tekstejä, laitoin kullalle viestin että kuka tämä on ja nimen. en mitään muuta. sit huomasin toisen keskustelun siinä samas joka kyl oli niinku toinen pommi silmille. meidän ystäväpariskunnan toinen puolisko, ne eros tuossa hetki sitten, nykyinen yh äiskä, ja mun kulta oli keskustellu mesessä, ja siis ihan silkkaa pervoilua. aivan täysin. suoraan sanottuna nettiseksiä. kulta: "joo vähäkö panettaa, ihan on kovana, ajattele jos joku nuolis sun pinppiä nytte.." ym ym.. miten tuo pitäis ottaa? mitä ihmettä sen kusipään päässä liikkui tuolla hetkellä? mitä helvettiä. mä en pysty ajattelemaan sitä tunnetta mikä nousi mun kurkkuun sillä hetkellä.. petetty, nöyryytetty.. mun kädet tärisi kun soitin tälle naiselle, jota ystäväkseni luulin siltä istumalta. En luota tähän naiseen yhtään koska hän on kultani serkun lapsen äiti ja tämän kanssa erosivat hetki sitten, sitä ennen petti miestään kultani veljen kanssa, ja muutenkin aika moinen palkinto. mukava muuten ja olen hänestä tykänny ystävänä.. mä siis soitin hänelle ja kysyin että "pitäiskö mun huolestua sun ja ***** keskusteluista tuolla netissä?" ja vittu mikä paniikki tälle naiselle iski. "ei ei hyvä luoja, mä oon niin miettiny sitä keskustelua, en todellakaa oo tarkottanu sitä, hyvänen aika mä arvasin että sä saat tietää, se on vaan läppää, ei mitään, en koskaan koskis sun mieheen sä tiiät sen, me ei olla mitään muuta tehty blablabla.." kauhea selittäminen. mä sit sanoin että "tää on sit saatana viimeinen kerta kun mä löydän tällästä tekstiä täältä netistä onko selvä. mä soitan kullalle ja kysyn mitä tää on ja teen selväksi että mä tiiän tästä nytte. mä oon tosi pettyny suhun ***** nytte. mä pidin sua mun ystävänä ja ihmisenä johon mä voin luottaa. miten sulla edes tuli mieleen tehdä näin paskamaisesti toiselle? vittu miltä susta tuntuis jos mä olisin keskustellu sun miehen kans tälläsiä netissä? tuskin oltais puheväleis. sulla pitää olla ees joku tolkku ja moraali näiden varattujen miesten suhteen. ja papatin hetken aikaa sille. " lupas että ei enää pelleile tuollalailla. mä en silti tiiä mitä ajatella. mä oon niin loukkaantunut tästä tilanteesta.. mä en tiiä miten päin mä olisin, mua ahdistaa ja pelottaa.. ja kulta väitti mulle että mä pelaan sen selän takana.. mitä ihmettä se tekee? eikä tässä vielä kaikki. tää nainen lähetti mulle viestiä sit puhelun jälkeen että tuu meseen mä kerron yhen jutun.. mä olin että mitä vittua.

Sit se kerto että kun pojat oli ollu mettästääs taannoisena viikonloppuna, niin mun kulta ja kaks muuta oli soitellu tälle kultani serkun exälle vuorotellen ja vikitelleet sitä sinne. että kuulemma ihan täyttä senssittämistä ja iskemistä. yrittivät päästä pukille ja hän ei tiiä onko se lutka sit menny sinne yöllä vai miten on käyny.. mutta kuuli tämän ite exältään jolle tää lutka oli sit yöllä soittanu..

Mä kun luulin että oon jo ihan paniikissa muutenki niin nyt mä vaan sit niinku lyhistyin ja itkin. mä en saanu henkeä ja mua sattu niin lujaa. niinku multa olis revitty tunteita rinnasta, ja puukotettu pettämisen tunteella uudestaan ja uudestaan. murskattu toiveet ja haaveet, kaiken sen luottamuksen.. kaikki oli revittynä kun mä itkin lattialla ja vapisin kauhusta että ei enää, antakaa jo olla, riittää.....

sain lähetettyä kullalle viestiä että "kulta mitä helvettiä tää meinaa.. mitä tää on.. kuka on ******* ja mitä nää tekstit on ***** kanssa.. mitä sä teet.. luoja mitä vittua sä teet...."

kohta mun puhelin soiki sitte. kulta siel soittaa vähä jo hätääntyneenä ja sillä äänellä että ny jäi kiinni. ekana mä kysyin että "kulta, rakastaksä mua? " "tottakai..." "kulta, oonko mä tehny sut onnelliseksi, ooksä onnellinen mun kans edes?`??" "no todellaki oon... rakas..."

mä yritin olla itkemättä kun selitin että olin löytäny koneelta sitä putsatessani mesekeskustelut, pyysin anteeksi että olen ne lukenu, ja toivon etten olisi lukenu, koska se tieto mikä sieltä iski vasten mun kasvoja, satuttaa niin saatanasti.

 ukko sano mulle että hän ei halua multa salata mitään, ja että kyl niitä saa lukea sieltä. mä sit selitin mitä olin löytäny ja että miten se sattui. ukko ei puollustellu. väitti että tämä ex säätö oli ottanu häneen yhteyttä. mä sanoin että älä puolustele itteäs, mä näen kumpi on täällä alottanu, kumpi on ehdotellu.. ukko väitti ettei he oo nähny toisiaan, ja että on tuo lutka soittanu hänelle kyllä. väitti kuitenkin että on tehny selväksi että on mun kanssa, onnellinenki, ja ettei tuu tekemään mitään sen kanssa. jotenki vaan ei pystyny uskomaan. mä sain paniikki kohtauksen ja mua huimas. mua pelotti ihan sairaasti enkä mä tiiä oonko vieläkää toipunu..

sitte se ihmetteli mistä olen kuullu siitä soittelusta siel mettällä. mä sanoin että luulikko ettet jää kiinni.. "en oo mitään puhunu sille.." mä olin että on se kumma jos tää lutka niin tuolla kehuskelee pitkin kyliä.. lopulta se myönsi että joukossa vissiin tyhmyys tiivistyy ja että ei oo tarkotuksella sitä vikitelly. että se oli vaan läppää ja poikien juttuja. mä olin että ei tuollasia voi poikien juttuja olla. jumalauta jos tilanne olis ny toisinpäin.. minä olisin tehny nää kaikki jutut. huh, mun kamat olis jo pihalla. ihan saatanan varmasti. ja mitä mä teen?? mä nielen tuon kaiken paskan kokonaisena, annan anteeksi ja yritän unohtaa.. ei jumalauta.. kulta väittää ettei oo ikinä mua pettäny, eikä kuulemma pystyiskää siihen. eikä halua ikinä mua pettää eikä muutakaa. mutta kun se kynnys on niin pieni nytten. se on jo tavallaan mua ny uudestaan pettäny. taas. TAAS jumalauta. taas.. yhä uudelleen mä joudun tuntemaan nää samat kivut. saman nöyryytyksen. taas joudun käymään saman taistelun itseni kanssa että antaisin anteeksi ja pystyisin taas luottamaan.. väitti myös että keskustelut tämän ystävämme kanssa oli läppää. mä olin että se oli silkkaa nettiseksiä että siitä et pääse puhumalla .että tämä on viimeinen kerta kun mä sanon tästä enää. että se siitä ystävyydestä. en mä voi luottaa tuollaiseen ihmiseen joka vikittelee mun miestä mun selän takana. tuntuu niin pahalta koska tää nainen on ollut ainoa johon oon ees vähä luottanu jolle oon kertony jos on ollu paha olla tms. ja muutenki. oon tykänny tästä ihmisestä niinku ystävänä. ja nyt se tekee mulle näin..

se tuntu oikeasti aivan kamalalta. mä en oo taas pitkään aikaan  tuntenu tällästä petetyksi tulemista, nöyryytystä, kipua, pelkoa, ahdistusta, suuttumusta, sellaista että mä en kelpaa enää enkä mä oo tarpeeksi hyvä. että mussa on jotain vikaa kun ukko tekee noin..

ukko pyyteli anteeksi ja sano että mulla ei oo mitään pelättävää. kuulin jo sen äänestä pientä paniikkia kun mä kerroin tyynesti että tätä en enää toista kertaa niele näin. nyt oon saanu kolme iskua yhelle päivää, totaalista putoamista. ja kun justiin olin kehunu kuinka mieheni alkaa olla niin täydellinen avomies ja puoliso, rakastaja. kaikin puolin. se on vissiin ollu syyllisyyden tunteen peittämistä. hyvittelyä. en tiedä. jotain. jotain siellä vielä on.

mä itku kurkus sanoin että "kulta jumalauta ny kerrot sit kaiken. onko vielä jotain mitä mun pitäis tietää. sä vannotit mua olemaan rehellinen, ja mä oon sitä ollut koska meillä ei pitäisi olla tälläisiä salaisuuksia, tai ylipäätään tälläisiä tekoja. onko sulla munaa nyt nousta ja kertoa suoraan jos on vielä lisää tälläistä. niinku sä ite näit, jäit kiinni jopa mettästä soitettujen puheluiden takia, sä tuut jäämään myöhemminki kiinni. sä tuut jäämään aina kiinni. niinku mäki, jos joskus olisi jotain minkä takia niin kävisi..jumalauta antaa tulla sit kaikki nyt heti."

"ei mul oo oikeasti enää mitään salattavaa.." mä luovutin siinä vaiheessa. mä ajattelin että selvä. VIIMEISEN kerran. tämä on viimeinen. tää on mun ja kullan viimeinen taistelu tätä sen pettämistä vastaan. se ei kuitenkaa ole kuullun mukaan pannu ketään sen jälkeen kun ne kaks suutelointia tuli mun korviin. mun on vaan pakko yrittää luottaa. mä en anna itselleni enää mitään epäilyksen aihetta. en enää katso mesekeskusteluja enkä yritä selvittää kullan puhelimen soitettuja. en kyllä ole hänen puhelimeensa koskenutkaan ja muutenkin olen antanut toiselle yksityisyyden. toisinpäin se ei toimi. kyllä kultani on tutkinut kaiken. onneksi hän ei ole tätä löytäny.

mun ainoa salaisuus, mun päiväkirja täällä. se pysyy salassa.

mä yritän ny tsempata itseäni eteenpäin. yrittää unohtaa ne tekstit jotka itsepintaisesti nousee mieleeni hetkittäin.. kaikki ne kullan liehittelyt, kaikki ne repivät sanat toisille naisille.. yölliset soittelut.. salaiset tapaamiset jos niitä on.. mä yritän unohtaa kivun, pelon, ja joka hengityksellä raastavan ahdistuksen, joka tuntuu kuin hetki hetkeltä vain painais enemmän.. musertava väsymys ja masennus,tuska, kaikki se rakkaus jota nyt revitään pois, ja se tärkein, luottamus, jota jo sain kasvatettua, sain sitä kullalleni antaa.. ne on kaikki rikottu, taas ollaan pisteessä nolla. ´

 

Luoja, auta mua jaksamaan, auta mua voittamaan tämän tunteen, tämän kivun. tän tuskan, nöyryytyksen, pelon, kuristavan ahdistuksen. anna mulle voimaa nousta tuhkasta ja luoda taas jotain uutta. anna mulle aikaa parantua ennen kuin sattuu. Anna rakkauteni olla suurempaa kuin tämä kipu, äläkä anna sen kuolla käsiini. Olenhan ansainnut hieman myös onnea, rakkautta. Auta myös miestäni, älä saata häntä kiusaukseen, ja jos saatat, hoida minut pois tieltä ennen sitä. anna kultani olla onnellinen kanssani, ja jos ei hän ole, johdata hänet päätökseen, joka johtaa eroon ja uuteen elämään. haluan hänelle vain onnea ja rakkautta, annathan hänelle sitä, hän on kuitenkin hyvä mies. Auta mua antamaan jälleen anteeksi. Opeta minut paremmaksi ihmiseksi.   mutta eheytä sitä ennen sieluni, mieleni, ja anna minulle rauha. Aamen.