huoh. koira-asiaa jälleen kerran.

Nyt olis pentu tulossa. tai siis maksamista vaille.

luovutus olis marraskuulla.

ukko vieläkin kielteinen. vittu ku pitää olla hätäinen, mut kun nuo pennut menee niin nopeasti käsistä että pakko vähä leikkiä hengellään.

Ja tää tulee niin halvaksi. siis tosi halvaksi koiraksi.

tää on niin hyvä juttu.

vittu mun maha on ihan kuralla ku pelottaa niin sairaasti. laitoin ukolle ekan kuvaviestin koiranpennusta menemään justiin ja tekstin että siinä se ny olis. hinta tuo ja tuo, loput sit luovutuksen yhteydessä. että kato ny sitä, tui tui ku suorastaan huutaa tulla meille asumaan. vähän yritin lepytellä sillai. etten räyhää.

kattoo ny mitä tulee takasi.

eilen piti jutella, huom PITI. mutta eihän siitä mitää tullu. en saanu ite suusta sanaa ku pelko siitä että toinen suuttuu ja rupeaa uhkailee niin pilas sen avautumisen. vähä yritin että mikä siinä koiras ny olis niin kamalaa jne jne- mutta en saanu vastaukseksi kuin pään pyöritystä.

mutta ei kuitenkaan kiukustunu. juteltii kyl kaikesta muusta ja oli muutenki tosi helluusta. et ei siitä.

ajatus vain siitä että en aio luopua mun haaveesta saada koira niin alkaa kiristyä. en enää tiedä uusia keinoja taivuttaa ukkoa. täähän on väsymystekniikkaa, niin työkaveri tokas. mutta niinhän tää onki. mä turrutan ukon siihen ajatukseen että meille tulee koira. mä haluan koiran. ihmisen parhaan ystävän itselleni. oon halunnu jo niin kauan kun muutin pois kotoa, eli mooooooooonta vuotta.

nyt pelottaa ihan sairaasti että mitä se ukko vastaa. se kuva on ylkkäsulonen että täytyy sen sulattaa tuokin mies. täytyy. mä luotan siihen. hyi saatana ku kourii mahasta. pitää mennä vessaan.