hmm. nyt on ollu tosi ihmeellinen olo.

eilen ukko oli ihan omituinen. semmonen, hiljainen, miettiväinen. ei kuitenkaan kiukkuinen. Sellanen että sen mieltä vaivas joku mutta ei saanu sanaksi. yritti aluksi peitellä sitä.

mikä ihme sillä oli? ei saanu sanaksi vaikka mä yritin kysellä, nätisti ja jankutin että oot tärkeä ja rakas ja että mulle voi ja pitääki kertoa jos on joku mikä vaivaa.

mutta ei se kertonu. ja mä en kuollaksenikaan keksiny mistä se johtu. sillä oli paha mieli ihan selvästi.

seksiäki piti harrastaa, no eihän siitä mitään tullu. tuntu että se olis ollu sellasta väkisin pynttäämistä. lopetin sitte kun huomasin velttouden iskevän. onkohan se käyny vierais? Se tuli ekana mieleen kyllä. ja aika vahvana. mutta eihän se sitä kerro. ehei. olin eilen palaverissa fransmannissa kymmeneen asti työpaikan kanssa, kylhän tuo siinä välis ehtii ties kuinka monet varvit vetää. en tiedä olisko ollu niin urpo.

Väitti ettei ole mitään sellasta mistä pitäis huolestua. rakastaa mua jne.

Mutta mikäs sitte? yhtään ei hyvältä näytä tämä nyt. Pelottaa ihan sairaasti. olisko se löytäny mun päiväkirjan? tai tämän blogin? tai edellisen blogin kirjotukset kotoa? mistä mä tiedän..

joko se on pettäny, tai se epäilee että mä petän (joo jep ja missähän välis) tai sit se on lukenu mun päiväkirjan.

Aika kehnot vaihtoehdot mutta minkäs teet. en mä muutakaa keksi. huoh.

saas nähä mitä viikonloppu tuo tullessaan-.... väsyttää ihan sairaasti sen eilisen palaverin jälkeen, vaikka mentii kyl aika nopeasti nukkumaan kun kotiin pääsin.

En vain meinannu saada unta ku pääs pyöri että mikä sitä mun miestä vaivaa....

jos tekis töitä..