Mistähän mä aloittaisin taasen.

perkele kun pitää taas mennä päin helvettiä vaihteeksi. johan tässä nyt olin pitkän aikaa rauhallista..

Kultani oli eilen tosi hiljainen kun tultiin kotiin kauhajoelta hakemasta veljeäni. Sängyssä sitten maatessamme hän rupes jotain puhumaan seksistä tms.

"mikset sä anna mulle persettä?" mä olin että no kyllähän mä sitä annan aina välillä, mutta en voi sille mitään etten tykkää siitä kun mun perseeseen tungetaan mitään. en mä tykkää siitä. se sattuu ihan saatanasti ja tuntuu nöyryyttävältä. en pidä siitä. "mikset? mäki tykkään siitä. nainen on se ottava osapuoli, sun pitää tykätä siitä.." mä olin että no en mä ala valehtelemaan sulle että tykkäisin perseseksistä kun en kerta tykkää. Se sattuu, usko jo. ja on hirveän nöyryyttävää kun ei pillu kelpaa. että niin. mutta älä murehdi, kyl sä sitä aina välillä saat mutta älä luulekkaa että mä siitä nauttisin. mutta et sä sitä huomaa, kyl mä osaan näyttää että nauttisin. tai tyylii tällei heitin kullalle niin "no ei se enää ole kivaa kun et sä tykkää siitä.." ja oli kauan aikaa hiljaa. mä sanoin sitte kiusallani että kun mä niin tahtoisin kans tunkea mieheni perseeseen jonkin dildon että miksei se anna? koska mä tykkäisin siitä ja olis niin kiva. "no en todellakaa halua mitää perseeseeni.." "NO NIIN SAATANA, et säkää halua mitään sinne, miks mä haluaisin? homot panee perseeseen piste."

"no kyllä aiemmat on tykänny siitä..." ja tajus varmaan siinä vaihees olla hiljaa. JUMALAUTA. mä meinasin kuristaa sen siihen paikkaan. mä EN OLE yksikään sen entisistä. MÄ EN TUU KOSKAAN olemaankaan kuin kukaan sen entisistä!!! jumalauta että kehtaaki verrata mua TAAS johonki sen kusisiin exiin!!!!!

jännä tässä on se että tuskin aiemmatkaan on piitannut perseeseen panemisesta, ei tuolla munalla. ellei ole ollut täys läpitunneli.

"mikset sä jaksa enempää tehä sitä ja tätä ja sä väsyt niin äkkiä.." mä olin hetken että no mikäs, itse ei anna esim. mun ratsastaa kovin kauaa, totta helvetis mä hengästyn, ei se väärin ole, mutta ei multa kunto lopu! ja jos loppuu niin olen sitten nauraen sanonu että nyt ei jaksa että vaihdetaan hetkeksi asentoa yms.

mä sit kysyin että mitä sä tuolla sit tarkoitat? "no.. ehkä sä vaan oot huono sängys."

o.O

..

että mitä?  mä tuijotin varmaan kymmenen minuuttia hiljaa kattoon että jaaha. huono sängys. selevä.

jännä, jos mä oon huono niin miks mun mies jatkuvasti haluaa mua, koko ajan pitäis olla köyrimäs, ja koko komeudessa näkyy että olen hänen mielestään seksikäs ja haluttava? Ja kun olemme hommissa niin useimmiten homma on purkissa kymmenessä minuutissa kun mieheni jo räjähtäen tulee sisälle.

Ja aina on kehunut.useimmiten teen justiin niinkuin mieheni haluaa. nautinko siitä? no en?

oon monesti pyytänyt, vihjannut, sanonut suoraan, kaikilla tavoilla että nyt voitais vähä keskittyä munki nautintoon kunnolla. kunnon esileikit, suutelut, henkinen yhteys, koko paketti ennen yhdyntää. kun en mä saatana kerkiä mukaan kun jo pitäis rynkyttää. kuka helvetti siitä nauttii?? mä en laukea pelkästä seksistä, en millään. tuntuuhan se aina välillä hyvältä, mutta useimmiten se menee siihen jyystämiseen ja mä ajattelen että lopeta ny jo, laukea jo. KAMALA miten mä ajattelen näin!!! mä rakastan mun miestä! mutta kun ei suju niin ei suju! mä laukean kyllä jos käyttää vähän aikaa, sormia, vibraa, kieltä.. mutta kun ei mieheni suostu niitä käyttämään, eikä ota mua sellasesta asennosta että se onnistuisi.

mä siitä eilen sanoin että tarvin pikkasen enemmän lämmittelyä niinku oon jo aiemmin sanonu. että muuten mä en pääse mukaan enkä ole niin villi kun en ole himosta sekaisin. mutta kiitos tästä mielipiteestä, on eka kerta kun kuulen että oon paska sängyssä.se on hyvä kun sä näät että mussa on vika eikä sussa.

sit olin hiljaa koko illan.

ukko vähän väliä kysy että no, kerro ny mikä on. MIKÄHÄN MUN ON?

jumalauta miten typerä kysymys sanon mä."ootko sä vihainen?"

no en. mä en ole vihainen. mä olen PETTYNYT, LOUKATTU,SURULLINEN, SATUTETTU,NÖYRYYTETTY.. mutta en, en ole vihainen. miksi olisin vihainen? se on sun mielipide kulta, että olen huono siinä missä olen luullut olevani sulle täydellinen. mutta ei se tee musta vihaista. ainoastaan kaikkea muuta. mua ei oo koskaan loukattu näin. sä et voisi oikeastaan enää rumemmin sanoakkaa puolisolles. että toivottavasti helpotti.

 

Yritti kujeillakki siinä mutta ei saanut vastakaikua. "no sano ny mikä on"

ENKÄ SANO. mä sanoin jo miljoona kertaa että miltä tuo lause tuntu. en jaksanu. siinä vaiheessa mä olin vain niin hiljaa ja mietin että mikä tässä nyt mättää. mitä mä oon tehny väärin. meneekö mieheni nyt vieraisiin? onko se käyny vieraissa? mitä vittua täällä tapahtuu?

miten niin en kelpaa ? oonko huono? pitäiskö mun olla parempi? aktiivisempi? villimpi? antavaisempi?

mutta mähän olen. mä huomioin kultani halut, en arista suikkareita, en mitään, ainoastaan mitä en halua, on persepanot ja ratsastusta maanantaisin kun silloin oon ollu jo ratsastustunnilla.

muuten ookoo kaikki menee jos vain on aikaa. mutta useimmiten ei oo tai mieheni ei käytä aikaa esileikkeihin niin en mäkää jaksa keskittyä pidentämään seksiä, ähkin ja voihkin ja odotan että se loppuis. vittu!

miks tän pitää olla näin vaikiaa?

"taisin sanoa vähä rumasti.." mies sanoo tunnin hiljaisuuden jälkeen kun telkkarista loppu ohjelma..

"hyvä ku tajusit." tokasin vain takasi.

"anna anteeks kulta.." ja tuli kainaloon. no eipä tuo muuta ku poista sen naulan (ks. edellinen kirjoitus ja tarina) ja jätä jälkeensä taas haavan. En sanonu sit mitään. tuota loukkausta en vain niele pelkällä anteeksi pyynnöllä, se on kylmä tosiasia.

"eipä mun olis tarvinnu noin rumasti sitä sanoa.." mä olin että mitä sä sitä kiertelemään. suoraan asiat pitää sanoa niin mäki olisin tehny. minkä sä sille voit jos mä oon ollu sulle pettymys. mutta voisit kattoa peiliin, seksi on kahden kauppa.

tiesin että on turha ruveta vänkäämään tästä asiasta taas kun oon jo tehny selväksi että mieheni pitäisi käyttää muhunkin aikaa että olisin innokkaampi. mutta olen myös perkeleen hyvä näyttelijä. että toki vika on mussa kun en ole näyttänyt mieltäni asiasta enempää.

mä en vaan jaksanu. hän ei pyörtänyt sanojaan ei mitään, joten mitä sitä anteeksi pyytelemään enää sitte kun kerran mielipide on sama.

voipi mennä pitkä tovi ennenkuin tapahtuu mitään sängynpohjalla. eipä tuon taistelun jälkeen ole itseluottamusta omaan vartaloonsa tai taitoihinsa. että jep, kiitos kultaseni, tätähän mun muutenkin masentunut olotila kaipaski :)

 

kyllä se kyseli illalla vielä mun haaveista ja unelmista, yritti vissiin näyttää olevansa muka kiinnostunut mun mielipiteistä ym. sanoin että haaveet ovat edelleen kihlaus,naimisiinmeno, lapsia, omakotitalo, hevosia, pari lehmää, koiria, pari käärmettä, mökki lammen rantaan, ulkomaanreissu, onnellinen parisuhde sun kanssa, ja että olisin terve ja eläisin niin pitkään että näkisin lapsenlapsen lapsetkin. että siinäpä ne sitten olis. 

hänen unelmansa ja haaveensa kuulemma olis samaa luokkaa, lisäksi sen että halli alkais tuottaa niin paljon että ei olis koskaan rahasta pulaa meillä.

joo, kivahan se on että ollaan samoilla linjoilla mutta eipä se tässä vaiheessa lohduta kun mä vuodan sisältä verta ja itken mielessäni kun en oikeita kyyneleitä enää saa revittyä sitte mistään. oon ihan kuollut henkisesti kun en osaa enää ees itkeä. sattuu ihan perkeleesti mutta ilme on jäätävä ja ilmeetön.

saa nähä tuleeko tänään mitään anteeksipyyntöä tai tekoa.