no kyllä olis taas saanu olla tämä neiti hiljaa ja olla maalaamatta piruja seinälle ennen viikonloppua.

tulipa tapeltua. luoja miten kovasti.

perjantai meni ihan päin persettä!! ukko joi saatana kyllä paljo jo kun töistä pääsi, ja lähettii alavuelle. oltiin hallilla parisen tuntia ja lähettii kotiin. kullan veli tuli kanssa meille viikonlopuksi.

Ja ukko joi ja joi ja joi. perjantai kolmesta tai neljästä koko illan. koko ajan. jatkuvasti.

Ja voitte kuvitella millanen känni sillä oli päällä ennen yhdeksää illalla. hyvä ku pystys pysy. meillä oli sit porukkaaki istumassa iltaa. Neki oli jo sitä mieltä ettei kultaa voi mihinkään baariin ottaa mukaan. vittu ku hävetti kun se saatana hyvä ettei käyny käsiksi muhun kun porukka hiljaa hivuttautu pihalle taksiin niin ettei kultani tajuais että ne on lähössä. kukaan ei halunnut sitä mukaan kun se oli niin kännissä. Mutta kyllähän se sen huomas ja huus mulle sitte että mä oon saatanan huora ja vittu turpaan pitäis saada ja mun pitäis jäädä kotiin ja hän lähtee yksin baariin. Siinä vaihees pojat piti jo kiinni kullasta ettei tuu mitään päällekäymistä. en rehellisyyden nimissä tiedä miksi hän niin skitsahti. niitä vain tulee välillä.

No loppujen lopuksi lähettii sitte baariin ja siitähän ei mitää tullu. mun olis pitäny vaan mennä kotiin,miks oot siinä, miks sä seuraat, miks sä oot siinä, mee ny pois. ja no, mä sit annoin poikien mennä keskenään ja ite menin katteleen ihmisiä, ja onneks löysinki pari tosi hyvää vanhaa tuttua! siinä hetki sitte turistiin ja sit kun näin että muru tuli kauempaa mun suuntaan niin lähin häntä vastaan, olin sit että no kiva nähä suaki vaihteeks ja yritin kujeilla. Hyvä ettei työntäny mua rappusia alas ku huusi että painu vittuun siitä. noinko paljon sua kiinnostaa missä mä oon? missä sun miehes on? mihinä sä oot ollu?? mä olin hetken että mitähän vittua sä ny selität. nyt mun ei olis saanukkaa lähteä sen vierestä mihinkään. mä en jaksanu tapella. luoja miten lapsellinen tapaus se välillä on!!

Sitte lähettii ulos, sanoin että haen takin että oota sit pihalla. no, mitenkäs kävikää ku pääsin narikasta pihalle. ukkoa ei näy missään. no eit siinä. mä yritin soittaa, ei näy ei kuulu.

Siinä vaihees mulla kilahti ihan täysin. nyt oli taas mulle huudettu ihan syyttä, mulle meuhkattu enkä mitää ollu tehny, ukolla on joku vitun ruuvi ny irronnu ihan täysin. ja sit viel häipyy noin vain ja jättää mut yksin pihalle?

No sain sen langan päähän ja sieltä kuuluu tällästä kommenttia sen jälkee ku kysyin että missä mahtaa mies mennä "joo, vittu lakkaa huutamasta mulle, miks sun pitää riidellä, emmä jaksa kuunnella ku sä huudat mulle, vittu tää oli tässä, vittu antaa olla, mee vittu kotiin ja pakkaa kamas..." tällästä settiä!! ette arvaa miten sekava olo mulla oli sen jälkee ku eka ukko alkaa räyhään mulle puoli iltaa baarissa ja kotona ja sitten väittää että se olin minä joka on huutanut hänelle??!?!?!? siis mitä vittua kysyn mä..

mä sit kävelin kotiin ja ukko sitte että hänkin on tulossa, varmaan hänki kävelly kotiin mutta toista kautta. mä sitte kotona murruin ja itkin ja huusin itekseni ku kasasin tavaroitani, vaatteita.. sellasta mitä ny äkkiä tarttis. Sain toisen säkin täyteen kun ukko tuli kotiin. meni samantien vierashuoneeseen ja kysy vaan että kuka mut tulee hakemaan. Mä sanoin että mitä se sille kuuluu enää, mä ajan ite. (joo tiedän, typerä ajatus että kännis olis lähteny mutta se tuntu hyvältä ajatukselta silloin kun tuo elämän säilyminenki tuntu jo turhalta.) "joo etkä aja, soita isälles kyl se hakee." mä olin että jos mä soitan aamuviideltä isälle joka on toisella paikkakunnalla muun perheen kanssa lomailemassa, että tuu hakemaan ku ukko heitti pihalle  sen takia kun se on huutanu mulle koko illan, niin mitä luulet että isä tekee kun se tänne tulee? sä et oo hengis sen jälkee enää voin vittu sen taata. eikä ole leikin asia. kuka tahansa isä tai äiti mukilois vävynsä tuossa tilanteessa. mä ainaki tekisin.. "miks sä huudat mulle?" mä olin hetken että haista nyt vittu, "mitä sä haluat musta vielä??" mä olin että jos et sitä tiedä niin antaa olla sitte. ja vein tavaroita eteiseen, ajattelin että tässä se nyt on, tossa on tuo ovi. avaa se, avaa ny. avaa ny saatana ja lähe vittuun täältä. nyt on sen aika. sano nyt hei hei viimeisen kerran. lyö ovi kiinni, käynnistä auto. nokka kohti.. nii mitä? mihin mä menisin? mä katuisin koko juttua jo ennen ensimmäistä risteystä. Kultani katuisi koko touhua jo mun käynnistäessä autoa. niin mä sitten jäin. sanoin kullalle että mikä hänellä nyt on ollut koko illan.

Ja hän sanoi että jotenkin mun käytöksestä oli vissiin tullu mieleen hänen pitkäaikainen entisensä, nainen joka häntä petti ja jota kultani petti. että hän ei tiedä ja on siitä suunnattoman pahoillaan.

Mutta kun kulta koeta ymmärtää ettei tuon jälkeen musta tunnu enää turvalliselta olla minä. kun ensin annetaan ohje tehdä näin, ja kun teen, niin sekin on väärin. kaikki mitä mä teen on väärin tai ei-niin-kuin-tarkoitit. Mä en ole kulta koira! mä olen ihminen, oikea ihminen jolla on tunteet, ja jolle sä et voi tehä näin. komentaa ja alistaa ja nöyryyttää koko ajan.

uhkailla erolla ja muulla. varsinkaan ilman syytä tai sillä että kaikki onki mun syytä. ootko sä vähä sekasi? onko sullaki skitsofrenia niinkuin yhdellä veljilläsi? alatko seuraavaksi skitsoilla ja uhkailla aseella? käykö tässä niinkuin veljesi kanssa? pitääkö sut laittaa hoitoon  ennenkuin sä käyt muhun huonolla hetkellä käsiksi?? mitä vittua mun pitää tehä..

 

Että sellanen perjantai. lauantai menikin paremmin ku hyvin. ukko oli katuvainen ja rakastava. suukotteli, hali ja pussaili, kaikkien nähden ja koko ajan kehu mua. katu tekoaan ja pyysi multa monesti anteeksi. mutta kun se jättää arvet. tähän sopii hyvin tarina..

 

Olipa kerran poika,joka oli luonteeltaan hyvin kärsimätön ja riitaisa. Eräänä päivänä hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja käski hänen naulata niistä yhden puutarhan aitaan joka kerta riideltyään jonkun kanssa.
Ensimmäisenä päivänä poika naulasi aitaan 37 naulaa. Seuraavien viikkojen aikana poika oppi kontrolloimaan itseään ja aitaan naulattujen naulojen määrä väheni päivä päivältä. Poika huomasi, että oli paljon helpompi kontrolloida käytöstään kuin hakata nauloja aitaan.
Viimein tuli päivä, jolloin poika ei naulannut aitaan yhtään naulaa. Niinpä hän meni isänsä luo kertomaan tälle ilouutisen. Isä kehotti poikaansa kiskomaan aidasta yhden naulan jokaista sellaista päivää kohti, jolloin hän ei ollut riidellyt kenenkään kanssa. Päivät kuluivat ja viimein poika saattoi mennä kertomaan isälleen, ettei aidassa ollut enää yhtään naulaa. Isä seurasi poikaansa aidan luo ja sanoi tälle:
"Poikani, olet käyttäytynyt oikein hyvin mutta katso nyt tuota aitaa ja siinä olevia koloja. Aita ei ole enää samanlainen kuin ennen. Kun riitelet jonkun kanssa ja sanot hänelle pahasti, jätät tällaisen haavan. Voit iskeä puukon toiseen ihmiseen ja vetää sen sitten pois, mutta jäljelle jää aina haava. Vaikka pyytäisit anteeksi kuinka monta kertaa, haava on ja pysyy.
Sanallinen loukkaus tekee pahaa samalla lailla kuin fyysinenkin."

 

tämä on niin osuva tarina. poika on kuin kultani, joka jokaisen suuttumuksensa iskee muhun. kehenkäs muuhun. mä olen jo oppinut itseni hillitsemään, en osaa enää riidellä kunnolla.. enkä tahdokkaan. ettei sen puoleen. ja millaiset arvet hän jättää jälkeensä, mä olen täynnä niitä. jokainen haavoista verta vuotava ja kipeä. ne eivät parane koskaan. koska kipuun tottuu? jaa-a.

Lauantai kumminkin oli hyvä päivä, oli hauskaa, meillä oli porukkaa, ja ei lähetty baariinkaan. sunnuntai menikin sitten ollessa, nautittiin toisistamme, puhuttiin kauniita, ja perjantai oli vain muisto. lauantai aamuna ukko tais kattoa mun pakkaamia kamoja hetken eteisessä aamulla, ja sänkyyn tullessa sanoi että meinaatko jatkaa pakkaamista vai? mä olin että enköhän ku tästä nousen. "no jos sä haluat.." kuului vaan. "en mä halua mutta tää ei toimi näin.laitan ne tänään takaisin kaappiin." miksi tämän pitää olla välillä näin raskasta? pitkän aikaa meni hyvin. toki tiedän että riitoja on ja pitääkin olla, mutta ei tälläisen lopputuloksen aiheuttavaa. kumpa kultani oppisi, ettei riidassa ole tarkoitus uhata erolla ja muulla. vaan puhdistaa ilmaa.. huoh.

mä en jaksa . menee tekemään töitä. tänään olis ratsastustunti ja äitiysneuvolaki viel. kuulee tuomion että voikokaan musta tulla ikinä äitiä.