tulipa pitkä tauko etten kirjoitellut, oltiin tosiaan viime vklp mieheni siskon luona etelä-suomessa ja hauskaa oli! toki otin kultani veljen kanssa puhelimessa rajusti yhteen, mutta se nyt on pientä :) aina välillä pitää räkytä!

muuten menikin tosi hyvin, saatiin jopa kolmelle seinälle erilaiset maalaukset, elikkäs kaikki meni yli odotusten! porukka oli tyytyväisinä maalauksiin, ja niin olen minäkin, jos tämä vaikka poikisi töitä tällä saralla, nyt kun on sitä "ammattitaitoa" ;D

sunnuntaina mulla puhkesikin sitten oksennustauti joka ei sitten sallinut töitä, eikä mitään muuta kuin sängyn ja vessan :) ma-ke niin huono olo välillä, aina aamulla ja iltaan mennes taas tuli huono olo niin että oli pakko ylliä. en tiiä sit mikä oli, toki vieläkin oli eilen illalla kökkö olo, ja tänä aamuna, mutten ny enempää viitti olla pois töistä. ärsyttävää. nälkä tuntuu olevan koko ajan mutta se ny kuuluu tuohon kun on tyhjentäny vatsansa viimeiseen asti että on nälkä :)

Ukon kanssa arki sujuu aina puolin ja toisin, nyt, kun olen viikko sitten lopettanut tupakanpolton, on ollut vähän pinna kireällä, ja olen siitä miehelleni sanonut. Lopetin siis hyvät naiset ja herrat, tupakan, ihan tuosta noin vain, naps, päng, sou long, baibai, :D enkä tarvinnut mitään pillereitä moiseen :) ukolla alkaa tupakanlopetuspillerikuuri nyt maanantaina, kun haen sen apteekista. ei meinannut ukko uskoa että pystyn tähän, mutta kattokaas, kun on sitä SELKÄRANKAA :D viis vuotta sauhutellut, ja lopetus oli helppoa, toki onhan mullaki niitä heikkoja hetkiä kun vain ristus viete tekis mieli laittaa tupakiksi, autolla ajokin on nykyään outoa kun aina tottunu olemaan kessu suussa. vieroitusoireita on, vapinaa ja lihasjäykkyyttä. toki palkkioksi minä haistan ja maistan paremmin, sekä olen pirteämpi! snifsnif, mmmm.. :D

toivottavasti mun päätös lopettaa, pitää, niinku äidilläkin aikoinaan :)

kunpa ukkokin pysyy päätöksessään kun se aika tulee! nyt ollaan oltu päivystysviikolla, ukolla on päiväripuhelin joka saattaa soida ympäri yön ja se on sit mentävä, viime yönäkin se soi kolmelta, ja ukko parka joutu pukemaan ja lähtemään.. noo.. näkyypä palkkapussissa!

Muuten meidän arki rullaakin ihan normaalisti, tapellaan välillä, ja aika rajustikin huudetaan, mutta ukko on oppinut (vihdoin ja viimein!!!) antamaan periksi ja miettimään asioita myös mun kannalta, ennenkuin tuomitsee tai vetää itsenäisiä päätöksiä. Aika hyvin ollaan saatu sovittua asioita, nyt eilen takuttiin sen firman pikkujouluista. kun sanoin etten tykkää ajatuksesta että hän menee sinne, koska mäkään en päässy omiin firman pikkujouluihin (toki mun pikkujoulut olis ollu eteläsuomes ja kahden päivän mittaset, kullalla taas täällä kotikunnalla ja yhen illan mittaset.. mutta silti!) mutta, omaksi puolustukseksi ja muutenki, sanoin että en voi kieltää aikuista ihmistä menemästä, mutta se on mun mielipide asiaan. että itse oman harkintakyvyn mukaan sitten menee jos menee.

tiuski se siinä jonkin aikaa että oon sairaan mustasukkainen ja miksen pääse, mä sit murjasin että en oo kieltäny, en oo sen äiti, en voi määrätä aikuista miestä, mun mielipide vain oli etten tahdo että kulta menee sinne. en luota että siellä ollaan nätisti, tai jos vaikka jotain sattuu.

kun nyt ollaan luottamuksella puhuttu aiemmin ja nyt tiedän että mieheni on ollut aika kevytkenkäinen, myös aiemmassa suhteessa.

noo, aika näyttää kuinka käy. en mä viittis kahlitakkaa toista kun sehän aina ajaa siihen toiseen syliin. tahtoisin antaa miehelle enemmän vapautta ja varaa valita tekemisensä. mutta itellä ollu ny pinna niin kireällä että ei saa vain myönnyttyä, noo, onneks ne pikkujoulut on vasta joulukuussa!

nyt vois tehä töitä, vklp ollaan selvänä kun ukolla se päivystys. maalataan meidän kotona seinät ja tehää hieno seinämaalauskin! :D jeij.-.