Eipä ole ollut oikein kertomista tässä, hormonit tekevät musta kiukkuisen ja lihavan :D

Paino on siis noussut, ärsyttävää! Olen jopa jo katsellut sairaala siluetin hintoja rasvanpoistosta ja vartalon muokkauksesta. Vaa´alle en uskalla. Tiedän etten ole lihava, tänään töihin tullessani miespuoliset työtoverini (no, kanssani ei työskentele yhtään naista..) sanoivat yhteen ääneen että näytän ihan tomb riderin lara croftilta? (kuulemma miesten yleisin päiväuni..) no jaa, en itse pidä itseäni sen näköisenä mutta pakkohan kolmea miestä on uskoa, kun sanoivat sen vielä yhteen ääneen. uusi hiusvärini oli siis oikea valinta :)

Haluaisin rasvaimuun silti. muokkaukseen, sellaiseen missä ei leikata. luontaishoitoa? jotain muuta.. mutta se on ihan turhaa tässä vaiheessa kun haluan lapsen. ehkä sitten synnytyksen ja imetyksen jälkeen?

Puhuimme eilen lapsista, mieheni silitteli mahaani ja puhui kuinka se olisikin outoa, hienoa ja jännittävää että meistä tulis vanhempia. että musta tulis hyvä äiti ja että saahan hänkin olla lapsen kanssa niinkuin haluaa. Miksi mä isältä karehtisin lasta? hassu mies :) JOs kaikki menee hyvin, ollaan raskaana tammikuun alussa.. oliskohan se mahollista? vautsi. lopetin nyt ekan hormonihoidon. nyt odotellaan että alkaisi menkat. sitten saan aloittaa clomhexalin (nyt vasta sain sen nimen oikein :D:D) ja taas terolutin. Sitten pitäisi tärpätä.

pitäisi ja pitäisi. Mutta päätimme mieheni kanssa että emme sitten enää stressaa sitä. jos ei nyt toimi niin emme rupea enää mihinkään hormonipistoksiin. Emme väkisin ala tekemään lasta. Tämän kokeilemme ja jos ei niin ole tarkoitettu, niin sitten emme saa lasta vielä. Ehkäisyn jätämme, ja hoidatan itseni vain niin että menkat tulee normaalisti. Luonto saa sitten hoitaa loput kun hoitaa.

Olen tässä muuten tehnyt kauppaa yhdestä unelmastani, ihanasta hollantilaisesta puoliverisestä.. Olisin vihdoin siis valmis uuteen hevoseen. neljä vuotta, pian viisi, rakkaan hevoseni kuoleman jälkeen.. nyt sydämeeni mahtuisi tämä ihana tamma, johon rakastuin tallilla, ja joka on vielä myynnissä. Ja jonka selässä tuntui se tunne, sama tunne mikä tuntui ensimmäisen oman polleni selässä 14 vuotta sitten.. Että tämä on minun, me ollaan tiimi ja kuulutaan yhteen. Joten tämä on pakko katsoa loppuun. olen laskenut kaikki jo valmiiksi, mutta jos, jos saamme lapsen.. asiat mutkistuu. Selvästi tässä on risteys. mutta miten voin kulkea kumpaakin? en voi? kai...

aika näyttää, onneksi tarjousta ei vielä tarvitse tehdä.. Olen sanonut tilanteeni, ja en tiedä mitä nyt tapahtuu. Joudun sitäpaitsi leikkaukseen pian. Käyn korjaamassa tuon jalkani, ja sitten voin elää normaalia, tai ainakin melkein. kaikki nyt vastustaa. on niin paljon tapahtumia, enkä tiedä minkä niistä nyt teen ensin. leikkaus tulee nyt, mutta kun se tamma.. voinko ostaa sen? lapsi, voinhan siltikin omistaa hevosen vaikka odotan... riittääkö varat pitää tammaa kun jään äippälomalle. saanko ees lasta? jos en saa niin sitten en saa.

perkele ku menee miettimiseksi. jos vain ottais päivän kerrallaan...

onneks on viikonloppu ja voi vain olla :)

lara croft jatkaa työskentelyä. ihanat pojat ku piristivät mun päivää :) ->