En eilen jaksanut enempää postata, tuli jo muutenki niin juukeliton teksti.

Jäin pohtimaan että oliko se vauvahaave nyt tässä?

Kyllähän minä lapsen haluaisin, en mä turhaan ole syönyt viittätoista eri pilleriä, kärsinyt pahoinvoinnit, kuumat aallot, mielialan vaihtelut, jumalattomat vatsakivut.. vai olenko?

Onko mieheni nyt salaa tehnyt selväksi että lasta ei tule, vai olenko minä tehnyt sen.

Se on totta että lasta en tälläiseen suhteeseen voi tehdä. en yksinkertaisesti voi! Ei lapsi ole tehnyt mitään pahaa joutuakseen tälläiseen soppaan. Ei se ansaitse tälläistä. Mä en saa olla nyt itsekäs ja tehdä sitä vain siksi että mä haluan. Ei, sellainen ei ole hyvä äiti. hyvä äiti katsoo että lapsella on kaikki hyvin sitten kun se tulee maailmaan ja meidän perheeseen. että sillä olisi hyvät edellytykset elää, ja kasvaa tasapainoisesti ja rauhassa. että sen ei tarttis pelätä kotona isäänsä, tai äidin ja isän riitoja. ei. itselläni oli niin ihana lapsuus, äiti ja isä ovat vieläkin naimisissa. aina ollut rakastava ja tasapainoinen suhde heillä. Miksen mä saa sellasta?? Miten minä voin tarjota lapselleni sen kaikista parhaimman kasvualustan? Miten lapsi voisikaan olla onnellinen meidän perheessä kun en minäkään aina ole?

 

Ei.. jos en olisi ostanut amandaa, en miettisi tälläisiä, onnellisena laskisin päiviä jolloin saa harrastaa vaakamamboa, jotta tärppäis. laskisin hetkiä kunnes saan tehdä testin, jännityksellä odottaisin, josko meidän perhe kasvaisi yhdellä jäsenellä..

Oliko amanda nyt se herätys mulle? että haloo, mitä olet tekemässä? Oletko ihan satavarma että teidän liitto kestää kun tenava tulee? kun se oli jo noin lähellä kaatua hevosen ostoon? Entä sitten kun tenava syntyy? entä sen mukanat tulevat kriisit, ajankäyttö, voimien loppuminen, jäänkö yksin hoitamaan tenavaa kun kullaltani loppuu mielenkiinto? kun lapsesta tulee arki, eikä ole enää ihmetys ja jännitys? jättääkö hän mut yksin selviämään, menee ja remuaa poikien kanssa, unohtaa mut, lapsensa, kaiken? Elää taas elämäänsä, kysyttäessä sanoo että ahdistaa olla kotona, en mä osaa hoitaa tenavaa, en mä olekkaa valmis isäksi, en mä tiiä. Mitä jos sieltä tulee tuollaista paskaa?

Mies sanoi mulle että niin ei käy, kun joskus ääneen hänelle mietin että jäänköhän mä yksin tenavan kanssa, niinkuin hänen serkkupoikansa teki omalle lapselleen. Alko pettään likkakaveriaan ja jätti sen aina yksin kotiin tenavan kans. mitään vastuuta ei ottanut, aina jätti naisen yksin kotiin, ryyppäs koko vklp, yhtään ei saanut omaa tilaa nainen. Kävisikö mulle niin? Ei, ei se niin mene, miten voit väittää noin. näin sanoo mies. Ei hän niin voisi tehdä, lapsi olisi niin toivottu, rakastettu. hänestä tulisi hyvä isä, lupaa hän niin. käsi sydämellä, ei jätä mua yksin. ei yksin mun tarvitse hoitaa ja huolehtia. saisin minäkin mennä, olla välillä vapaa. olisihan sillä kaksi vanhempaa, äiti ja isä. ei vain äiti. näin sanoi mies.

Miten mä en silti usko sitä? jotenkin sitä kauhistelee että kun olen itse jo tottunut äitiyteen, lapsesta tulee osa arkea, miten mies kestää sen arjen lapsen kanssa? ottaako hän osaa siihen arkeen vai vetäytyy kauemmas? onko tämä hylkäämisen pelko ihan normaalia?

Onko järkevää maalata kauhukuvia? Mutta nämä kertoo vain sen, etten minä taida olla valmis äidiksi. Ei mun pitäis eikä saisi pelätä jäänkö yksin. kyllähän mä yksin selviäisin. ihan hyvin. mutta ei se ole lapselle oikein. ansaitsee tenava kummankin vanhemman. ei vain toisen.  Jos meidän ei pidäkkää tehdä vielä lapsia, näin huono suhde kun on..

Mutta en voisi kuvitellakkaan itseäni ilman miestäni. olenkohan minä läheisriippuvainen?

mieheni narsisti. minä läheisriippuvainen. näin se täytyy olla, toinen ruokkii toistaan.

Oliko liikaa vaadittu, ihana,rakastava, tasapainoinen, tasapaksu avoliitto, siihen lapsi, avioliitto, omakotitalo isolta maatilalta, Amanda, elämää kotiäitinä, maalata työkseen.. Síksikö ihmisillä on unelmia että niitä ei voi toteuttaa? tai no, yksinhän tuo onnistuis, mutta ei tämän miehen kanssa. voi vittu miksei ne voi mahtua samaan pakettiin?

huoh. voiko olla sekavampaa tekstiä? töissä vissiin ainoa paikka missä voi tuumia rauhassa. Tänään olisi edessä yli 12 tuntinen päivä, kun pitäis palaveriin lähteä parinsadan kilsan päähän. Ehkä en mene sinne. taidan mennä tallille. tallille missä mun on hyvä olla ilman mitään pelkoja. siellä on amanda, mun ihana tamma. Vois olla siellä koko illan, sanoa miehelleni että olen kokouksessa. Olla sit vain tallilla ja käydä tunnilla, palloilla ja hoivata. näin mä taidan tehdä. huomenna pitäis ostaa joululahjat, tai tänään. En tiedä mitä ostaisin miehelleni.. ideoita?

 

Huomenna tulee kengittäjä kahdelta.. pitäisi olla silloin tallilla.. sopii. Sitten onkin enää pari päivää aikaa ratsastella.. maanantaina se loppuu hetkeksi. pelottaa.

töitä->