dodii, päivityksen aika..

Olemme mieheni kanssa tällä viikolla puhuneet,huutaneet,riidelleet,puhuneet,setvineet.. huh, ja mitä vielä.. En tiedä olemmeko päässeet puusta pitkälle, mutta yritetty on. mieheni on puhunut ja olemme setvineet mieltä kaivavat asiat. Meillä on paljon muutakin paskaa suhteessamme ollut, myös minun aiheuttamaani. yksi on tämä hevosen osto hänen kielloistaan huolimatta.

Mutta minä sain anteeksi, ja mieheni sai anteeksi. En tiedä, miten nyt käy, mutta aika näyttää. Olin jo lähdössä, heittämässä pyyhkeen kehään totaalisesti. en vain enää jaksanut. ja mieleni oli silti kevyt. oli vain päätös että nyt mä lähen, en mä jaksa enää. mutta mieheni säikähti sitä, ja alkoi puhua. ja puhui ja puhui. se avarsi paljon. onneksi annoin sen kuvan että olen lähdössä pois suhteesta.

Nyt olemme yhteisessä mielessä panneet lapsiasian jäihin, ja mieheni lupaa olla vanhempieni kanssa enemmän tekemisissä. ja hän lupasi, ettei enää uhkaa erolla, vaan puhuu. okei lupasi hän paljon muutakin, ja tiedän että monia teitä mietityttää että kuinkahan käy.. niin ne kaikki lupaa... Sitä minäkin mietin, mutta annan hänelle mahdollisuuden kyllä näyttää. haluan itsekkin olla parempi ihminen kuin olen ollut. olen itsekkin tehnyt pahaa hänelle suhteemme aikana. Nyt vain tuntuu että olemme kaikki asiat käyneet läpi mikä on välillämme aiheuttanut pahaa oloa. nyt niitä ei ole..

mieheni on tällä hetkellä lahdessa, koulutuksessa, ja palaa huomenna illalla. olen saanut olla rauhassa, molemmat. Miettiä ja kuunnella itseä, ilman että toinen on siinä koko ajan. olisiko tämä se uusi puhdas pöytä, mistä aloittaa? Aika näyttää senkin. nyt olen vain antanut mennä, enkä ota enää paineita toisen miellyttämisestä, olen vain oma itseni ja katson, mitä se tuo tullessaan.

viikonloppu olisi tulossa, ja mieheni sisko+mies on tulossa meille yökylään ilman kersoja, bileitähän se tietää. toivon, ettei enää tarvitsisi pelätä, ja tapella. toivon niin...

kihlajaisiakaan emme ole vielä pitäneet, johtunee tosin kyllä siitäkin ettei vanhempani halua niihin tulla, mieheni takia. he kun tietävät miten hän on käyttäytynyt minua kohtaan suhteessamme. he eivät hyväksy sitä. voi olla, että jätämme kihlajaiset väliin, ja jos homma alkaa toimimaan, niin vuoden päästä menisimme naimisiin ja tanssisimme sitten häitä.

voi, toivonkohan taas aivan liikoja..