Kyllä on mennyt vaikeaksi oman blogin pitäminen, kun ei uskalla omalta koneelta paljoa kirjoitella.

 

kun kuitenkin haluan vielä kirjoittaa tänne kuulumisiani ja miltä tilanteet tuntuu. Ukko on ollut suht normaali tällä hetkellä, mikä siis normaalissa parisuhteessa olisi tietenkin itsestäänselvyys. mieheni on sanonut että on muuttunut.

 

tällä hetkellä se tuntuu siltä, että ollaan selvemmillä vesillä. en ole huomannut uhkaamista, enkä alistamista enää.  Mieheni tuntuu itse paljon tasapainoisemmalta. toki paniikki nostaa välillä päätään että onko miehelläni esimerkiksi suhde, koska hän on niin erilainen nykyään. tai onko hänellä jotain muuta syyllisyyden tuntoja painona käytökselleen.

 

vai mistä tämä sitten johtuu? tuntuu inhottavalta,etten voi vilpittömästi ajatella että mieheni olisi oikeasti muuttunut, sammakosta prinssiksi. koska niin ei vain tosielämässä tapahdu. ja kuitenkin on kestänyt sitä piinaa toista vuotta, miten kaikki yhtäkkiä voisikaan muuttua??

En haluaisi maalata piruja seinälle mutta minkä mä sille voin etten uskalla vain heittäytyä ja uskoa siihen että nyt ollaan selvitty kaikesta paskasta ja voin alkaa elämään tätä parisuhdetta.

Muuten elämässäni menee ihan hyvin, vietän tallilla lähes joka päivä aikaa, ihanaa kun on se oma pakopaikka, mihin voi mennä jos on paha olla. miehenikin on käynyt katsomassa hevostani, se oli hienoa.

Olen haaveillut alkavani kilpailemaan, kun saan tuon jalan kunnolla kuntoon. nyt olen vähän kuin toispuoleinen, leikkauksesta on kuitenkin niin vähän aikaa. Satulaan olen jo toki päässyt, se on ihanaa.

mieheni ei ole enää sanonut pahasti hevosestani, eikä siitä että siihen menee rahaa. Olinhan tuossa hetken työttömänä, minut kun potkaistiin sairaslomani jälkeen pihalle entisestä työpaikastani, syytä en koskaan saanut tietää. Toki ei se mua häiritse, sen firman tulevaisuus on jo tehty selväksi, jo ihan yhdessä ajankohtaisohjelmassa. toivottavasti menee konkurssiin, ihmisiä huijaavat.

että paljonhan tässä on tapahtunut. raskautta en ole enää yrittänyt, toki se on erittäin epätodennäköistä jo muutenkin että voisin saada lapsia. ikinä. se masentaa. miestänikin. hän haluaisi jo lapsia, ja on kannustanut mua jatkamaan raskaita hoitoja. olen väsynyt ja masentunut koska en voi tehdä sitä mihin jokainen meistä on luotu, saamaan jälkikasvua. Seuraava etappi on miehen tutkiminen ja hormonipistokset. En tiedä miten jaksan ne. mieheni on sanonut ettei ruveta väkisin sitä vääntämään, mutten halua tuottaa hänelle enää pettymystä. en halua että hän joutuu mun takia olemaan lapseton. itsekkin haluaisin olla jo äiti.

 

no, ehkä sitten joskus.

 

nyt valmistaudun töihin, iltavuoro tiedossa.-..