Millä helvetillä tuolla ukolla riittää tuota negatiivista energiaa.

Eilen oikein yrittämällä yritin nätisti ja varovasti ja hellin ja hyväilin ja munaakin otin ja kyl kaikkeni tein että vois tuon koiran edes ottaa aiheeksi.

sanoin että jos vähä kuuntelisit niin olis toooooooooosi kiva ja yritin pitää murulla sen hymyn huulilla..

mutta aina kun mä mainittin sanan koira niin se ilme muuttu.

"mä en halua ottaa mistään koirasta vastuuta. en halua olla mihinkään sidoksissa."

mä olin että mähän sen vastuun ottaisin. mä voin sen hoitaa.

no eihän se niin oo, siis kyllähän se kultaki joutuis ottamaan siitä vastuuta kun kerta yhes asutaan mutta eniwei..

"mitä sä koiralla teet? " mä olin että haluan lenkkikaverin, harrastuskaverin, lemmikin voi härreguud. jonkun josta voi pitää huolta, jonka kanssa elää ja siis vittu pitääkö vielä olla syitä.

"mua ahdistaa ihan helvetisti nuo puheet. sä ahdistat mua nyt."

mä olin että voi sun saatana. keväällä ukko pisti mulle ite viestiä että jos maltan oottaa syksyyn niin sit saan valita ihan rodunki. että tottakai mä saan koiran.mä odotin nätisti. miten kävi? ei mitään koiraa.

 

Vittu mä aattelin vaan nyt tehdä hulluna töitä, kerätä se raha mitä se kasvattaja pyytää siitä sijarinartusta, ja ottaa vain se. puhua ukolle yhtää mitään

vittu se ainakin olis typerästi tehty. ÄSH!

en mä niin voi tehä kyl mä sen tiiän. mutta lupasin tänään ilmoittaa sen koiran kasvattajalle mitä me tehään. ajattelin laittaa vain että varaa se, kyl me otetaan. mut mitä jos en saa ukkoa puhuttua ympäri? sit on kusi sukassa.

mitä ihmettä pitäis tehä.. en haluais päästää näin hyvää tsäänssiä menemään ohi.

huoh.. masentaa.