Olen ollut mykkänä nyt todella pitkän aikaa, johtuen siitä, että mieheni löysi toistamiseen tekstini täältä sivuilta.

Olen joutunu olemaan kotona hiljaa ja en ole yksinkertaisesti uskaltanut kirjoittaa. kirjoitan päiväkirjaa kyllä koneellani, mutten saa laittaa niitä julkisuuteen.

kenellekkään ei kuulemma kuulu mun ja mieheni välinen elämä, hän luulee että joku arvaa meidän henkilöllisyyden.

Mutta kun ette usko miten olen ollut tyytyväinen että olen saanut purkaa pahaa oloani tänne, ja joku on sitä vielä lukenutkin.

olen pahoillani että mitään sanomatta lopetin kirjoittamisen. mutta nyt kun asiasta on kulunut pari kk voin varmaan jo kirjoittaa tänne.

en tiedä mihin suhteemme on menossa. tiedän, että jos se sama paska jatkuu, minun on lähdettävä, itseni vuoksi. mutta nyt viimeisin kuukausi on ollut todella kaunista, sellaista normaalia. normaalit riidat, normaalit parisuhde asiat.. rakastaminen ja välittäminen. olen sitä miettinyt päiväkirjassani että mistä tämä johtuu? onko miehelläni, niinkuin aiemminkin, jotain salattavaa, koska käyttäytyy todella hyvin, mutta samaan aikaan vahtii puhelintaan kuin haukka. ja näen että se poistelee netissä selailemiaan sivuja, etten näkisi. tiedän että jotain on meneillään.

Mieheni on minua loukannut tänä välinä kyllä monesti, on haukkunut, uhkaillut.. mutta arvaten saattaa miten hän suuttui luettuaan tämän päiväkirjani, hänen mielestään minä olen vain huomionkipeä ja täysi hullu kun kerron yleisesti meidän asioista. mutta herran jumala eihän kukaan ole tietoinen kuka minä olen, tai mieheni. on vain ihmisiä, lukijoita, jotka ovat myötäeläneet tuntemattoman ihmisen kanssa hänen parisuhdettaan. onko se väärin?

Nytkin mua suuresti pelottaa että mieheni löytää tämän tekstin.. lupasin hänelle etten kirjoittaisi tänne enää.. mutta saan teistä niin paljon tukea.

ja epäilijöille tiedoksi, kyllä, tämä on ihan tosielämää mitä täällä kerron, voi kuinka itsekkin toivon että tämä kaikki kertomani olisi satua ja eläisin oikeasti ihanassa parisuhteessa, ilman pelkoa.

tällä hetkellä siis on kaikki niinku hyvin. mutta olen aloittanu uudessa duunissa, missä joudun olemaan välillä viikonloputkin töissä. mieheni menee yksin. puhelin pirisee öisin viestejä naisilta. tai sitten en ehdi katsoa niitä kun hän hyökkää puhelimeen ensin. 

mutta en haluaisi että tämä unelma taas särkyisi..