ei. vain kuolleen ruumiini yli.

tätä mieltä herra tänään koirasta.

Mihin katos ne lupaukset ennen kesää?

mihin katos se taito katsoa myös mitä toinen tahtoisi tässä parisuhteessa?

Mihin katosi se tahto myöntyä joskus toisen tahtoon, tehdä kompromisseja?

Mihin katos se toive ja isot keskustelut koirasta ennen kesää? Helvetti, ei lupauksilla ole päiväys aikaa jolloin menee vanhaksi.

Mä en tiedä mitä mä teen nyt. laitoin hyvin paljon puhuttelevan viestin miehelleni äsken. että miten voi sen kesälomatörttöilyn jälkeen kieltää multa luvanneesi mitään, miten voit pyörtää ne sanat mitä silloin sanoit, eikö mun toiveilla, mun haaveilla, mun tahdolla ole mitään väliä? sä vain päätit ettei meille tulekkaan koira, mutta meille tulee koira. mä haluan että sä elät välillä mukaillen mua. annat mulle mahdollisuuden toteuttaa hartaita haaveita, jotka eivät ole muusta kiinni kuin sun itsepäisyydestä.

Ja työkaverini, hirmuisen tärkeät ystäväni kannustivat mua jo maksamaan sen koiran, ja ilmottamaan että mä olen päätökseni tehny. että koira tulee, ja että mä olen sen ansainnut. mun vuoro välillä saada.

kun vain vielä uskaltais. ukko ei ole vielä ees ruvennu huutamaan, sitä ihmettelen. laitoin kyllä että pelkään ihan sairaasti tästä asiasta vääntää ukon kanssa, mutta en halua että hän jättää mut huomiotta.

en halua taas alistua tähän mieheni tahtoon, että mun elämällä ei ole niinkään väliä, mun toiveilla ei ole täyttömahdollisuutta, että mun pitää elää ja olla siinä maailmassa missä miehenikin tahtoo olla. hänen toiveidensa ja haaveidensa keskellä. omiin ei ole aikaa.

harrastuksia minulla on, se on hienoa, sain niihin luvan. mutta ystävieni mielestä ne on jokaisen ihmisen perusoikeus. ei mikään etuus. miehellänikin on harrastuksia, ne ovat yhtä kalliita keskenään. yhtä tärkeitä kummallekkin. mä olin ihmeissäni, eikö mun harrastukset olekkaan erityisiä etuuksia, semmosia ihania toteutuneita haaveita, miten vähään mä olenkin tyytynyt. olen alistunut totaalisesti mieheni elämälle, etten ole huomannut miten paljon minun pitäisi itselleni saada. tuntuu pahalta.

koira olisi mulle itselleni niin suuri rakkaus. aukko, mikä kaipaa täyttämistä.

miten ihmeessä tästä selvitään...