niinkuin raato

makaa maassa unohdettuna,

hyljättynä.

On hento keho lakannut elämästä ja sydän lyömästä.

Elämän iloa täynnä olleet silmät ovat eteen lasittuneet,

ovat kyyneleet poskille kuivuneet.

 Sielu on lähtenyt turvalliselle ja viimeiselle matkalle taivaaseen.

Ei tunne enää kipua, ei enää surua.

Etkä sinä voi enää satuttaa pientä ihmistä,

jota sinun

olisi kuulunut rakastaa.

 

 

itke nyt,

ja tunne hetken pieni osa sitä tuskaa,

 mitä aiheutit rakkaimmallesi,

 ihmiselle joka rakkautesi ja onnen olisi ansainnut.

 Koska nyt se on myöhäistä anteeksi pyytää kun maaksi jälleen muuttuva.

 

Ei huomaa tyhjä kuori katumustasi,

ei paennut tahto kuule huutoasi,

ei kylmä iho tunne kyyneleitäsi eikä sydän tunne tuskaasi,

koska hän ei enää taistele, ei enää ikinä.

Mutta hänen rakkauttaan et saanut murhattua

et hänen tunteitaan muutettua.

hän sua edelleen rakastaa, nyt ilman kipua, tuskaa.

 

sinä huomaat kaiken liian myöhään,

sitä sinä itket, mutta minä toivon että

 jumala on sinulle kaikki anteeksi antava.